keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Solar panel valaisimet puutarhaan



Huutelin ekaa kertaa jo pari vuotta takaperin kauniiden ja kestävien aurinkopaneelivalaisinten perään, mutta silloin turhaan. Nyt natsasi vihdoin ja enkä jäänyt odottamaan enää, vaan tartuin heti tilaisuuteen ja ostin kolme roikkuvaa valaisinta pergolaamme. Nämä Eva Solon solar cell valaisimet ovat paitsi kauniit, niin myös hyvin laadukkaan oloiset. Varjostimet ovat kokonaan etsattua, paksua lasia ja rungot alumiinia. Säältä suojatut led-polttimot sekä litium-akku ovat kokonaan umpinaisen rakenteen sisässä ja valaisinten luvataan kestävän ulkona, vaikka läpi vuoden. Reilu parimetrinen kiinnitysvaijeri on vahva, mutta eleetön. Paloaika  täyteen ladatulla akulla on parikymmentä tuntia ja kytkimellä ohjaten valaisimet saadaan, joko päälle tai pois päältä, mutta myös automaattitoiminnolle, jolloin valaisimet syttyvät ja sammuvat valon mukaan automaattisesti.

Näitä kuvia katsellessa tuli kyllä mieleeni, josko vielä pari pöytävalaisinta tarvittaisiin myös.



-tuija-



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Faux marble, DIY- maalaa itsellesi marmoripöytä!


Lopputulokseltaan ehkä paras ikinä tekemäni diy-projekti syntyi eilen, kun viimein tartuin härkää sarvista ja päätin tehdä meidän aamiaisnurkkauksen pöytään marmorikannen. Olin jo tovin miettinyt pöydän kannen marmorointia maalaamalla, koska minulla on trauma kaikkea d-fix muovitusta vastaan.  Trauma d-fixiin ja kaikkeen kontaktimuovitukseen syntyi nuoruudessani 80-luvulla, jolloin äitini päällysti mahonkikuosisella kontaktimuovilla kaiken mahdollisen, jopa jopa 200 litraisen pakastearkkumme!


Ja nyt täytyy sanoa, että onneksi uskalsin aloittaa, koska lopputulos on, yhtään liioittelematta, todella upea ja löi jopa omat villeimmät odotukseni. Kansi ei voisi enempää marmorilta näyttää!

Lähtökohtana oli siis pyöreä MDF-levy, joka on toiminut vanhan biedermeyer-pöydän leveämpänä kantena. Pöydän vanha kansi on muuten tuon levyn alla, joten pöytää ei vahingoitettu projektissa!


Aloitin tasoittamalla pakkelilla kannen pienet kolot ja tasoitteen kuivettua, hion ja pohjamaalasin kannen valkoiseksi. Sen jälkeen töpötin pinnan vaalean harmaalla maalilla, aidolla luonnon pesusienellä, hieman epätasaiseksi  ja aloitin maalaamaan kiveä imitoivaa suonikuviota. Maalaamiseen käytin erikokoisia siveltimiä, pahvin paloja, aitoa pesusientä sekä höyhentä.  Täältä löydät videon malliksi maalaamiseen. Kun suonikuvio oli valmis noin kahdenkymmenen kerroksen(!!) jälkeen, viimestelin pinnan tomumaisella kiiltohileellä, joka näkyy valmiissa pinnassa mineraalisuutena. Maalatulla mattapinnalla hile ei näkynyt juuri ollenkaan, mutta se heräsi upeasti eloon kiiltävän hartsipinnoitteen lisäämisen jälkeen. Kuviin kiiltoa on hankala tallentaa, mutta livenä imitoi hienosti kiven minraaleja.


Pinnoitteena käytin kirkasta mm. surffilaudoille tarkoitettua epoksihartsia, joka viimeistelee pinnan superkiiltäväksi ja vastaa noin 60 kerrosta lakkaa.



Jälleen kerran täytyy sanoa, että uskalla aloittaa, se kannattaa! Uskoisitko maalatuksi?
Jos tarvitset tarkempia ohjeita, kysy rohkeasti.

-tuija-

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Cole & sons Malachite makuuhuoneen tapettina


Pitkästä aikaa muutama kuva makuuhuoneestamme tai pikemminkin yhdestä sen kulmauksesta. Huone odottaa vielä lopullista viimeistelyä ja siksi noin rajattu näkymä. Cole&Sonsin Fornasetti Malachite tapetti, jota käytin vihreänä Sisustus Saganin suunnitteluprojektissa jäi muhimaan mieleeni niin, että lopulta se kotiutui myös meille. Ja niin kuin näillä alun alkaen  pienillä muutoksilla on tapana tehdä, levisi homma käsiin siinä mielessä, että tapetoinnista seurasi yhtä ja toista muutakin säätöä. Vanha kelim-matto pääsi vintiltä makuuhuoneen lattiaa koristamaan ja purin jo  vanhasta nojatuolistakin verhoilun pois, tarkoituksena verhoilla tuoli  uudelleen. Kangas on tosin vielä hakusessa. Yhtä funkkislipastoa/kirjakaappia tai yöpöytää olisin myös vailla ja metsästinkin sellaista jo vähän viikonloppuna, mutta oikeaa ei osunut kohdalle vielä.

-tuija-


torstai 17. maaliskuuta 2016

Kalkkimaalilla maalattu kaappi



Perheemme mukana kodista kotiin kulkenut  vanha astiakaappi,  on vaihtanut väriään yhtä usein kuin kotiaankin. Nyt viimeisimpänä villityksenä maalasin kaapin viikonloppuna Annie Sloanin kalkkimaalilla. Täytyy heti alkuun sanoa, että maalilla saa kyllä kaunista ja  tasaista jälkeä, vaikka kaappia katsoessa ei sitä heti uskoisi. Alun alkaen syy maalaamisoperaatioon oli nimittäin se, että olin maalannut kaapin viimeksi kiiltävällä mustalla kalustemaalilla ja sekä kova musta väri, että kiilto oli alkanut ottaa silmään.  Halusin kaapin pintakäsittelyn puhuvan enemmän samaa kieltä kaapin iän kanssa ja siksi päädyin himmeäpintaiseen kalkkimaaliin. Maalasin kaapin vain kertaalleen ja  vähän sinne päin, saavuttaakseni rustiikin ja elämää nähneen ilmeen.
Kalkkimaali sinänsä on melko helppo maali, koska se ei vaadi mittavia pohjatöitä, vaan maalamaan voi alkaa lähes heti inspiraation iskiessä. Ja jos maalaamisen tekee huolellisesti, riittää usein yksi kerros maalia. Pinta suojataan lopuksi vahalla, joka tekee maalipinnasta paitsi helposti puhdistettavan, myös kestävämmän, lisäksi vahaaminen syventää maalin sävyä hieman. Mutta niin kuin sanottu, sudin maalia melko boheemilla otteella kertaalleen ja jätin lopulta myös vahan pois kokonaan, koska viehätyin mattaan, harmaaseen pintaan. Koska kaappin pinta ei joudu samanlaiselle rasitukselle, kuin esimerkiksi pöydän tai istuimen pinta, uskon että maali kestää. Ja jos ei, voi vahan levittää pintaan myöhemminkin.

-tuija-


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Nahkavetimet



Mainio, monella sisustussivustolla nähty idea nahkavetimistä sai täälläkin tulta alleen, kun Wassily-tuolin verhoilusta jäi yli pieniä nahkapaloja. Väkersin eteisen, aiemmin lievästi hankalasti avattaviin kaappeihin,  uudet vetimet ja ai että, kun näyttääkin kivalta.

-tuija-

P.S Jos tarvitset teko-ohjeita, löydät ne Oikotien blogistani!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Vitra Occasional Table LTR


Vitran pienet LTR pöydät saapuivat viimein eilen Ambientedirectiltä - pari kuukautta tilauksen jälkeen. Ilmeisesti joku muukin on ollut vailla näitä näppäriä pikkupöytiä ja siksi pöytien uutta erää piti odottaa tehtaalta saakka. Nämä pöydät ovat oivallisia keveydessään ja monikäyttöisyydessään. Nyt alkuun toinen niistä sai paikan kirjastosta ja toinen jäi saliin isomman sohvapöydän kaveriksi, mistä sitä voi siirtää haluamansa istuimen viereen.
Karvaisilla apureillani on tänään ollut varsin laiska päivä sen jälkeen, kun herättivät minut kuudelta. Lenkin jälkeen on välillä sohvalta kuulunut oikein  kuorsaus tänne toimiston puolelle saakka. Voi, kun voisi liittyä joukkoon.

Se on maaliskuu folks!

-tuija-