sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Paisley

Olen jo muutaman vuoden aloittanut joulukoristeiden ja -valojen esillelaittoa näin ensimmäisestä adventista, lisäillen niiden määrää sitten pikku hiljaa kohti joulua. Näin yritän muistuttaa itseäni pysähtymään ja elämään hetkessä. Yritän muistaa fiilistellä tuoksuja, makuja, valoja ja koittanut  keskittyä nauttimaan tulevan joulun tunnelmasta. Näin ei suinkaan aina ole ollut.
Ajattelin monta vuotta lasten kasvettua isommaksi, ettei joulu tunnu enää samalta, kuin lasten ollessa pieniä. 
Koristelin usein kodin vasta päivää ennen aattoa ja riisuin ne kaikki heti pois joulun jälkeen. En ole koskaan oikein kestänyt joulukoristeita tapaninpäivän jälkeen, vaan silloin alan odottaa jo uutta vuotta ja sitä myöten tulevaa kevättä. Lopulta tuntui lähes turhalta koristella kotia  ollenkaan vain parin päivän takia ja pikku hiljaa joulu kadotti kokonaan merkityksensä. Vietimme muutaman joulun jopa ulkomailla, ennen kuin ymmärsin, ettei joulu minusta mihinkään ollut kadonnut, vaan kiire ja hektisyys olivat vallanneet ajan ja mielen, syrjäyttäen kaiken muun. 
 Vaikka nytkin teen paljon töitä ja kiire vaivaa ajoittain, koitan kuitenkin ehtiä rauhoittumaan ja tunnelmoimaan joulua. Tämä tuleva joulu on ensimmäinen, kun vanhempi poikamme ei asu enää kotona tai edes samassa kaupungissa, joten jo tieto siitä, että saamme olla jouluna  koko perhe koolla  pitkästä aikaa, saa minut odottamaan joulua! Tänään aloitin koristelut petaamalla vierashuoneen vuoteeseen punaiset paisley-tyynyliinat ja lisäsin muutaman valon ja koristeen. Mies viritti  isot tähdet salin ikkunoihin ja yhdessä kävimme Vanhanajan markkinoilla hakemassa joulumieltä! Ensimmäiset joulutortutkin leivoin glögin seuraksi.









-tuija-


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Epävuodenaika!

Koska useat asiakkaani haluavat kotinsa kuntoon jouluksi, tarkoittaa se väistämättä minulle vuoden kiireisintä aikaa. Kotiin ehdin vain öiksi ja oman joulun suunnittelu tahtoo jäädä jalkoihin. Onneksi on blogi, josta voi kaivella edellisjoulujen ideoita ja koristeluja. Että osaakin olla ihmisellä huono muisti, näitäkään juttuja en olisi  muistanut enää ollenkaan. Yksinkertaiset tähdet ja koristeet lehtikuusesta miellyttävät silmää edelleen ja onneksi niitä kasvaakin ihan talon nurkilla. Niillä taidetaan siis tänäkin vuonna päästä pitkälle. Havut, joulukukat ja vähän lisää valoja, aika yksinkertainen resepti meidän joulussa. Valkoiset isot tähdet olisi myös tarkoitus laittaa ensi viikonloppuna salin ikkunoihin. Millainen joulukoristelu teillä on? 



Ensimmäinen kerta, kun muuten mainitsin tänä vuonna blogissani sanan joulu. Tähän asti olen viettänyt mielessäni lähinnä syksyä ja vasta muutama päivä sitten pohdin, joko voi oikeasti sanoa, että on talvi? Tälläiset lumettomat epävuodenajat laittavat kalenterin jotenkin sekaisin. Ei sillä, että mikään talvi-ihminen muutenkaan olisin, mutta toivottavasti jouluna olisi lunta.

-tuija-



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Talviuutuuksia!

Pehmoiset ja lämpöiset taljat ovat aina olleet talveen valmistautuvien kodinsisustajien suosiossa, mutta nyt viime vuosien aikana niitä on näkynyt erityisen paljon. Harmaa, pitkäkarvainen  talja taitaa olla monelle nyt se ykkösjuttu, mutta valkoisen ja harmaan lisäksi  saatavilla on myös hieman erikoisemman värisiä taljoja. Vieraillessani täällä Uudessakaupungissa hyvän ystäväni omistassa Vihreä lammas-yrityksessä, nappasin mukaani kuvattavaksi pari taljaa syksyn uutuusväreissä. Vihreä lammas valmistaa  käsityönä yksilöllisiä lammasturkisasusteita sekä-sisustustuotteita, mutta myy myös lampaantaljoja sellaisenaan. Uutuusväreinä taljoissa on tänä talvena vaaleanpunainen sekä aavistuksen tummempi vanha roosa. Käyvät mainiosti pariksi  vaikka harmaalle ja valkoiselle. Stailasin ja kuvasin taljat makuuhuoneessamme, jonne ne hyvin istuivatkin olemassa olevien värien pariksi. 











Taljat ovat  aika ison kokoisia,  kookkaampia kuin omat Ikeasta aikoinani ostamat valkoiset ja niitä on siis kahta väriä. Hinta riippuu taljan koosta, mutta liikkuu siinä 90-130€ välillä. Jos kiinnostus heräsi, voit kysellä näitä suoraan Kirstiltä Vihreästä lampaasta. Taljoja ei ole näissä väreissä kovin montaa, joten nopeus on valttia. Ja nämä kaksi kaunokaista palautuvat liikkeeseen myös ostettaviksi, koska tämä ei ollut maksettu postaus, vaan ihan ilolla tehty juttu kauniista, vähän erilaisemmista taljoista.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

-tuija-


tiistai 18. marraskuuta 2014

Sali ja sen vaatteet

Salin on saanut yllensä lämpimänväriset tekstiilit ja valmistautuu täten talveen. Ikkunat  huutavat vielä paljaana ilman verhoja. Aiemmin näissä ikkunoissa olleet valkoiset verhot tuntuvat nyt liian kylmiltä ja paksuiltakin,  olenkin kaavaillut tuohon vaaleanharmaita pellavaverhoja. Huonekorkeus on kolmisen metriä, joten valmiita ei saa, vaan ne täytyy teettää mittojen mukaan. Ruokapöydän pöytäliinana toimii muuten Linumin pellavapäiväpeitto, se laskeutuu kauniisti lattiaan saakka. En malttanut riisua sitä pois yksien illanistujaisten jälkeen, vaan olen siitä saakka pitänyt sitä tuossa. Sopii tähän hyiseen vuodenaikaan tuomaan lisää lämmöntunnetta. Kesällä ostettu saniainen on vielä hengissä vanhan messinkisen tarjoiluvaunun päällä, samoin hortensia kukkineen on elänyt jo yli  puoli vuotta, pikkuasia että lehdet ovat kuivanneet ja pudonneet pois.   Mitähän on tapahtunut? Joku vaihtanut ne muovisiin?





Mukavaa tiistaipäivää!


-tuija-



maanantai 17. marraskuuta 2014

Lainassa toistaiseksi

Teollisuustaiteen liitto Ornamon tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset yritykset  arvostavat  taidetta ja taidekäsityötä, vaikka sen ostaminen koettiin hankalaksi. Yritykset kokivat, että parhaimmillaan taide on kiinteä osa tilasuunnittelua, ja että se vahvistaa yrityksen brändiä ja on hyvä tapa erottautua muista.

Taiteen merkitystä ei voi liikaan korostaa myöskään kotiemme seinillä. Vaikka  kodin sisustuksen tarkoitus ei  olekaan vahvistaa mitään brändiä, tekee se kodeistamme kuitenkin persoonallisia ja kertoo asujistaan tarinaa. Taiteen hankinta koetaan usein  kalliiksi ja hankalaksi, vaikka sitä sen ei todella tarvitse olla. Olen useaan otteeseen puhunut taidelainaamoiden puolesta ja viime viikonloppuna kävimmekin  taas vaihteeksi  katsastamassa tilannetta Turun taidelainaamossa
Olimme etukäteen tarkastellut nettisivuilta mahdollisia kiinnostavia teoksia, mutta jälleen kerran saimme huomata, miten teos saattaa näyttää ihan eriltä luonnossa. Ne työt, jotka kiinnittävät huomion verkossa, saattavat näyttää luonnossa ihan toiselta, kun taas vastaavasti muutama upea työ suorastaan huusi huomiota, vaikka  verkossa emme niitä olleet edes noteerannut.  Tälläkin kertaa tuli taas oikein runsauden pula, minkä työn valitsisimme kotiimme.

Lopulta mukaan lähti kokeiluun mieheni ja minun yhteinen suosikki, Jarkko Rantasen teos The Ball, jonka täydellisen pyöreät pallonmuodot ja kirkkaat värit tekivät vaikutuksen molempiin. Tämän kaltaisia taideteoksia valitessamme emme ole ns. sisustustaiteen kannattajia, jossa teos valitaan sopimaan kodin muuhun sisustukseen, vaan mielestämme  työn tulee puhutella itsenään ja kodin sopeutua sitten siihen. Julisteet, kortit, valokuvat ja tee-se-itse-taide sen sijaan, voivat olla hyvinkin valittu tukemaan kodin muuta sisustusta. Meillä on ennestään  muutamia isoja abstrakteja teoksia, mutta nyt huomasimme, vähän yllättäenkin, että valitsimme molemmat vaihtoehdoiksi enemmän esittäviä teoksia. Näin se makukin saattaa muuttua elämäntilanteen ja iän(?) mukana.

Taidelainaamoiden tarkoitus on helpottaa taiteen ostamista. Se on tapa hankkia taidetta ikään kuin osamaksulla tai jos vastaavasti jo kuukaudessa huomaat, ettei työ sittenkään tunnu omalta, voi sen palauttaa ja maksettu kuukausilyhennys toimii silloin vuokrana. Näin ei siis tule kalliita hutiostoksia.

Ladies and Gentlemen, may i present to you " The Ball"





Huomatkaa, miten omat "pallomme", pöydän yläpuolella, toistavat teemaa. Oletko koskaan itse kokeillut taidelainaamoa? 


-tuija-

perjantai 14. marraskuuta 2014

Perjantain satuhetki!


Nainen ihastuu palavasti (huomatkaa kielikuva) netissä näkemäänsä, vähän outoonkin, kynttilanjalkaan ja alkaa selvittää  mistä sitä saisi tilattua ja mihin hintaan. Pian käy selväksi, ettei hinta ole paha, muutaman kympin,  mutta että kyseistä kynttilanjalkaa ei saa Suomesta,  vaan se on tilattava ulkomailta. Nopean googlaamisen jälkeen löytyykin englantilainen verkkokauppa, joka toimittaa Suomeen ja varastosaldokin näyttää, että tuote lähtisi tulemaan Suomeen pian tilauksen tekemisen jälkeen. Hienoa, siis tilaukseen. Kaikki menee hyvin niin kauan, kunnes tulee aika hyväksyä ostos. Sivu herjaa kerta toisensa jälkeen, ettei kyseistä tuotetta saa tilattua Suomeen. No mitä hittoa? Varmasti saa, olinhan jo löytänyt netistä pari ihmistä, jonka sen olivat tänne tilanneet. Normaalilla tilannetajulla varustettu ihminen olisi tässä vaiheessa kohauttanut olkapäitään ja todennut rauhallisesti, että "no joo, enpä paljon kynttilöitä polttele, joten antaa olla", mutta mitä vielä. Kynttilänjalasta tulee sillä hetkellä naiselle pakkomielle numero uno ja elämä uhkaa loppu sillä sekunnilla.

Nainen naputtaa tuskissaan viestin asiakaspalveluun ja jää odottamaan vastausta. Ei mitään! Kuluu viikko ja ei vieläkään mitään! No on se kumma, tuumaa nainen ja epätoivoisaan harkitsee jo muita vaihtoehtoja. Tilaisiko kynttilänjalan muualta, vaikka toimitusaika näyttäisi olevan kolme, neljä  viikkoa, tai maksaisiko siitä kenties pari kymppiä enemmän tilaamalla jenkeistä? Ei! Pakko koittaa vielä. Nainen naputtelee samaan englantilaiseen verkkokaupaan tilauksen ja kas, ei mitään herjailua, vaan ostos menee läpi ensimmäisellä yrittämällä ja aurinko tuntuu sillä hetkellä paistavan kirkkaammin kuin aikoihin.

Kuluu reilu viikko ja lähetti soittaa ovikelloa. Nainen oli jo  unohtanut koko kynttilänjalan ja avatessaan pakettia hän hetken joutuu miettimään, mitä sieltä mahtaa löytyäkään. Katsoessaan paketin sisältöä, naista alkaa  hävettämään. Mikä tässä nyt oli niin erityisen hienoa?  Mikä ihme saa aikuisen naisen käyttäytymään tällä tavoin? Tekeekö jonkin asian kuviteltu saavuttamattomuus siitä vielä halutumman? Perustuuko esineen viehätys enemmän mielikuvaan, kuin todelliseen tarpeeseen?  Tässä tapauksessa kyllä, koska juuri sama nainen oli julistanut postauksessaan, miten ei oikein osaa polttaa kynttilöitä. No siinä tuo nyt nököttää tv-huoneen pöydällä ja perhana, nyt on poltettu kynttilöitä. Ihan vaan, ettei kukaan pääsisi sanomaan...




...ja onhan se nyt oikeastaan ihan kivakin...

Mikä oli tarinan opetus? No ei mikään, pelkään, että ensi kerralla kyseinen nainen toimii taas ihan samoin!


-tuija-


torstai 13. marraskuuta 2014

Mix and match

Torstai-inspiraationa esittelen kuvia kodeista, joissa yhdistyvät ne elementit, mitä haluan tuoda esille myös omassa kodissani. Vaikka pidän kovasti valkoisesta, on pelkästään kokovalkoinen koti minulle liian jäykkä ja tylsä. Tarvitsen ympärilleni  myös värejä ja yleensä ne esiintyyvät meillä joko tauluissa tai tekstiileissä, mutta nyt myös yllättäen muutamassa seinässä.(täällä ja täällä)
Ensimmäisessä kuvassa, muuten valkoiseen kotiin, väri on tuotu parilla vihreäksi maalatulla taulunpohjalla sekä värikkäällä matolla. Vaaleasta pinnasta muutamat väriläiskät nousevat kauniist esiin ja saavat tilan heräämään henkiin. Lämmin puu ja eripariset metallit pehmentävät kokonaisuutta ja tuovat siihen lämpöä.  Kirjat ja hiukan sekaiset lehtipinot saavat huoneen vaikuttamaan asutummalta, kuin säntillisesti asetellut sohvapöytä-kirjat. Tykkään kovin.



Tässä kuvassa miellyttää, kirjojen ja viherkasvien lisäksi, vanhan ja uuden yhdistely. Klassisen muotokielen, mutta silti modernin harmaan värin,  omaava sohva parittaa yhteen rokokookaapin sekä valkoisen lastulevykirjahyllyn. Koriste-esineet ovat tyyliltään vanhahtavia, mutta printit mustavalkoisuudellaan sekä ripustuksellaan päivittävät kokonaisuuden tähän päivään. Beni Ouarain matto on samalla kertaa vanha, mutta kuitenkin moderni. Taitavaa! Samaan lopputulokseen ei päästäkkään siis lisäämällä uuteen kokonaisuuteen yhden vanhan kalusteen, vaan linjoja pitää uskaltaa rikkoa reilusti. 


Sama kaava toistuu kolmessa alemmassa kuvassa. Vanhan klassisen arkkitehtuurin omaavan asunnon pinnat hohtavat valkoisuudellaan, mutta kalusteet ovat sekoitus eri aikakausilta. Ruskea, patinoitunut ja kulunut nahka poistaa tilasta liikaa kliinisyyttä ja  vähän boheemisti asetellut eripariset taulut kruunaavat  ilmeen. 




Miksaatko vai mätsäätkö? Vai sekä että?

-tuija

1/2/3/4/5

maanantai 10. marraskuuta 2014

90B

Vaikka tv-huoneen päivitys talveen ei ihan valmis vielä  olekaan, vilautan nyt muutaman kuvan uudesta sohvapöydästä. Kirjoittelin aiemmin sohvapöytäsyndroomastani, joka siis nyt on saatu onnelliseen päätökseen. Onnelliseen siitäkin syystä, että tämä oli oikeastaan mieheni ihastus, johon olen itsekin varsin tyytyväinen. 
Etukäteen oli jo päätetty, että pöydän muoto olisi pyöreä johtuen ison sohvan u-mallista. Kulku sohvalle pysyy avarampana, kun pöydän kulmia ei tarvitse varoa. Lisäksi pyöreä muoto toistuu kahdessa Patricia Urquiolan Caboche-valaisimessa. Toinen päätetty asia oli, että pöydän tulisi olla jonkin sortin aikaa kestävä  klassikko. Kriteereinä oli myös pöydän korkeus, koska valitettavan usein tulee syötyä sohvalla tv:n äärellä iltapalaa ja  ihan matala sohvapöytä ei palvelisi siinä tarkoituksessa. Joten tatta da daa... valinta kallistui Artekiin ja pöytään 90B mustalla linoleum-kannella. Olen aiemmin ollut melko tarkka useiden  eri puulajien sotkemisesta keskenään samaan tilaan, mutta nyt ilmeisen boheemin kauden siivittämänä, annoin mennä ja ei edes kirvele silmää.
Mustakantinen pöytä ei noussut kauniisti esiin aiemmasta kirjavasta ja tummasta matosta, joten salin ja tv-huoneen matot vaihtoivat keskenään paikkaa, kunnes saan hankittua pöydän alle harmaan villamaton. Verhoiksi valikoitui harmaat, ohuet valmisverhot, jotka löytyivät jo omasta takaa. 

Photarilla mallasin muutamaa tyynymallia sohvalle. Kaipaan huoneeseen väriä ja mielessä on joko Johanna Gullichsenin siniset Nereukset tai Saanan ja Ollin Novitalle suunnittelemat sinivalkoiset neuletyynyt. Toisaalta myös Klaus Haapaniemen sekä GP & J Bakerin värikkäät tyynyt ihastuttavat, mutta ehkä niiden aika on keväämmällä. Itse asiassa Saanan ja Ollin tyynyistä on jo anomus vetämässä :) Muistanette varmaan, etten itse ole mikään neulevirtuoosi!





-tuija-


lauantai 8. marraskuuta 2014

Sieraimet pinnalla, edelleen!

Jösses, mikä työviikko takana! Kuvaaminen ja bloggaaminen on jäänyt nyt totaalisesti kiireiden alle, mutta hengissä ollaan ja koitetaan saada taas blogikin päivittymään. Sellaista olen joskus aiemminkin ihmetellyt, että kun en ehdi postaamaan, lisääntyvät lukijat salakavalasti. Mutta annas olla kun päivität säännöllisesti, niin samaa ei tapahdu.  Hyvä, kun eivät vanhatkin lähde lätkimään. Pitäisikö tämä nyt ymmärtää siten, että jutut senkun huonontuu ;) No niin tai näin, näillä mennään. Kovin uutta ja ihmeellistä ei kyllä heru nytkään, mutta muutaman kuvan sentään nappasin tänään, lumen ansiosta, paremmassa valossa.

Asia, mitä huomaan nyt kaipaavani enemmän kuin aikoihin, on tietynlainen epätäydellisyys. Oikein haen kontrasteja ja epäsymmetriaa, rikon yhteensopivuutta ja harmoniaa, annan elämän näkyä. Johtuneeko tästä elämän hektisyydestä, lähenevästä kaamoksesta vai mistä, mutta nyt tuntuu lohdulliselta ja kodikkaalta, kun koti näyttää mahdollisimman eletyltä. Huomenna ripustan pitkästä aikaa verhot ikkunoihin, lisään tekstuuria ja väriä tekstiileihin ja arvatkaa mitä...nostan paikalleen uuden tv-huoneen sohvapöydän. Jee, niin kiire ei ole koskaan, etteikö huutonetistä tai torista voisi yrittää sivusilmällä bongailla löytöjä!





Mitäs teille? Still there?


-tuija-



maanantai 3. marraskuuta 2014

Vihreä

Jatketaan värihaastetta vihreällä, joka on yllättäen vallannut sydämeni. Vihreä, sinisen lisäksi, on ollut väreistä se, joka on pitkään tuntunut vieraalta. En koskaan innostunut vaaleasta kellanvihreästä enkä liioin kirkkaasta ruohonvihreästä, mutta nyt yllättäen sammunut harmaataittoinen vihreä on saanut sijaa kodissamme. Jopa ihan työhuoneen maalatuiksi seiniksi saakka. Myös pitkään paitsiossa olleista viherkasveistakin oliivipuun ja Corocia -kummituspuu- cotoneasterinkin lehdet keimailevat tuolla harmaan vihreällä.
Vihreistä se trendkkäin, havunvihreä, antaa vielä odottaa itseään, mutta kuten ennenkin olen huomannut-never say never! Vihreä lasiomena yöpöydällä on parinkymmenen vuoden takainen lahja tärkeältä ihmiseltä ja ansaitsee siksi paikkansa.







Haaste on tainnut kiertää jo melko usealla bloggaajalla, mutta koitetaan silti laittaa se eteenpäin. Mikäli Inana et ole tätä vielä tehnyt, ota koppi!

-tuija-