maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viritysmusiikki

 Jos matto-asiat tulevat jo korvista ulos, skippaa tämä postaus.
Kuten jo niin monesti  aiemmin olen todennut, ei tyylikkäissä ruotsalaisissa Pappelinan ja Brita Sweden muovimatoissa ole muuta vikaa kuin koot.  Käytävämattojen liian kapea 70cm leveys ja isoimmissa malleissa kunnollisen kokoisen 200x300cm maton puuttuminen  harmittaa. Isot Pappelinan mallit ovat kooltaan 140x200, 140x220, 180x230 ja 180x260cm, joista isoinkaan ei ole optimaalinen kuuden hengen ruokailuryhmän alle. Brita Swedeniltä  2x3 matto löytyy tietääkseni (korjatkaa mikäli olen väärässä)  yhdessä värissä ja mallissa, mutta enemmän vaihtoehtoja kaipaisin.

Tästä kokoepäkohdasta huolimatta, Pappelinan uusi Kevät 2014-esite oli taas kaunista katsottavaa ja haluankin sen tässä mattokeskustelun yhteydessä julkaista. Oma suosikkini edelleen on tuo Klas. Jamesista tulee mieleeni viritysmusiikin-kuva. Ylävitoset niille, jotka muistavat tai tietävät mikä se on!





-tuija-


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nolo!!

Tiedättehän sen hokeman, ettei kannata kokeilla jotain ruokaa ensimmäistä kertaa vieraille. Nooh, olen minä niinkin tehnyt, milloin huonommalla, milloin paremmalla menestyksellä, mutta tällä kertaa en niin kuitenkaan tehnyt, vaan kiltisti olin reseptin jo aiemmin testannut. Menestyksellä!  Juu, ei ole kyllä näemmä sekään onnistumisen tae, ainakaan täällä, vaan hokemasta -moni kakku päältä kaunis- tuli todellisuutta.

Satuin viime viikolla ostamaan Lidlistä ison mascarbone-juustorasian ja hain netistä reseptiä  sanalla mascarbone. Kun löysin ohjeen  missä juusto yhdistettiin limeen, olin myyty. Lime nyt vaan sattuu olemaan mielestäni yksi maailman parhaista raaka-aineista. Kun vielä pohjaan sai menemään mantelijauhetta ja sitä sattui olemaan jääkaapissa iso pussi, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ja hyvä tuli, vaikka reseptin ainesosaluettelossa mainittua kermaa ei enää itse tekovaiheen ohjeessa  käytetty mihinkään.  Päädyin kuitenkin itse notkistamaan juustomassan sillä ja ilmeisesti vahingossa osuin oikeaan. Torttu oli mielettömän hyvää, ja kauniskin siitä tuli. Pohja murea, limen ja makeuden liito mainio.

Kätevänä emäntänä päätin sitten tällä viikolla tarjota samaista torttua sisustusiltani osallistujille, olihan se jo kerran hyväksi ja herkulliseksi havaittu. Mutta ei näemmä riitä kertaharjoittelu täällä mihinkään, kun lopputulos ei sitten yltänytkään ihan edellisen tasolle. Kakku oli edelleen ulospäin moitteeton ja herkullisen näköinen, mutta ensimmäisen palan leikkausyritystä seuratessani alkoi ahdistaa. Pohja oli jostain syystä  kova kuin kivi ja edes terävällä veitsellä siitä tuntui olevan mahdoton saada palaa irti. Vieraiden lautasille päätyikin mitä surullisimman näköisiä raavittuja kasoja. Kun kasasta yritti lusikalla saada muuta kuin täytettä, kopsahti lusikka kivikovan pohja läpi lautaseen, niin että lautasen halkaeamista sai pelätä. Voi sitä häpeän määrää. Onneksi vieraat sattuivat olemaan mitä ihanimpia ja hyvän kasvatuksen omaavia, kun he yhdestä suusta vakuuttivat tortun olevan kerrassaan herkullista. Jopa reseptiä yksi uskalsi pyytää :)

Olenkin tässä nyt miettinyt pääni puhki, hammaslääkärilaskuja odotellessa, että mitä ihmettä tein eri tavoin  kuin viimeksi? En keksi mitään muuta kuin sen, että esipaistoin pohjaa ensimmäisellä kerralla 10 minuuttia, mutta nyt annoin sen olla uunissa ilman täytettä 15 minuuttia. Lisäksi kokonaispaistoaika täytteen kera, oli nyt hieman pidempi kuin edellisen. Voiko siis mantelijauhepohja kivettyä tällä erolla noin paljon? Hyvät, viisaat, leipovat ystäväni, kertokaa nyt ihmeessä mielipiteenne. Tässä muuten enää ikinä uskalla tarjota mitään torttua maistamatta ja leikkaamatta  sitä aina itse ensin tai vaihtoehtoisesti tarjomalla sen moottorisahan ja kaikenvara-vakuutuksen kera!!

Tarinan surkuhupaisuuteen kuulunee kuvittaa juttu  kuivahtaneella tortun jämäpalalla.






Kaikesta huolimatta ihan mahtavaa viikonloppua kaikille!

-tuija-



torstai 27. maaliskuuta 2014

Blogivinkki

Kaipaatko inspiraatiota? Tässä kuvablogivinkki, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi! Blood and champagne blogissa on vain olennainen, tuhansia inspiroivia kuvia ilman puhetta. Tykkään!!










-tuija-

kuvat

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Et(h)einen!

Blogissani esittelen harvoin työhuonettani. Se johtuu pitkälti siitä, että sen ulkonäkö on  ihan jotain muuta, kuin eteeriset sisustuskuvat työpisteistä  muutaman kansion kanssa. Yritän toki ajan salliessa siivota sitä  ja vähän sisustaakin, mutta pääosan ajasta työhuone näyttää  rautakaupan keskusvarastolta.  Jo pelkästään erilaisia pintamateriaalien mallipaloja kertyy työpöydälle, lattialle ja hyllyille kuukauden aikana hurjat määrät. Välillä koitan purkaa kasoja ja käyttää malleja muualla kodin piristyksenä. Muutama postaus sitten esillä olleet Laattapisteen Iqu Alchimia laatat nostin nyt hetkeksi eteisen pöydän koristeeksi.









 Asiasta kukkaruukkuun, olen seurannut Ruudusta Nelosen Farmi-sarjaa ja sen myötä totaalisen hullaantunut erilaisiin Suomen murteisiin. Miten mahtavilta kuulostavatkaan Pekan savolaismurre, Sannin mie ja sie ja Jonin joka väliin laittama h! Saan hetkessä palautettua mieleeni jokaisen tavan puhua, pitäiskö tehdä juutuub-video :)

Nii, et luannikast päivä, sit vaa kaikil!

 -tuija-



maanantai 24. maaliskuuta 2014

A niinkuin arki

Vuosia sitten ostettu valokirjain päätyi hetkeksi takaisin nurkkiimme, kun poikamme raahasi osan tavaroistaan meille säilytykseen. Muutaman vuoden poissaolon jälkeen se näyttikin taas kivalta ja vintin sijasta se sai paikan  vierashuoneen nurkkasta. 





Aurinkoista arkea taas ystäväni!

-tuija-


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Moroccan tiles

Viime päivät ovat menneet kokolailla etsien kiireellisellä aikataululla laattoja vanhaan kohteeseen. Sen myötä muu elämä, bloggaaminen mukaan lukien, on jäänyt hieman toisarvoiseen asemaan. Koska uutta blogimateriaalia en siis ole ehtinyt työstää, yhdistän työn ja huvin esittelemällä teille kevään uutuuslaattoja.

Laattapiste kertoo sivuillaan, että kevään laattatrendeissä näkyvät lämpimät sävyt, arabeskikuviot, erikoiset muodot, perinteiset kuosit, käsityömäisyys ja näyttävät kuviot. Laattamaailman ehdoton hittiväri on tällä hetkellä lämmin harmaan ja beigen sekoitus greige.

Vaikka marokkolaishenkiset laatat ovatkin nyt erittäin trendikkäitä, ovat aidot marokkolaislaatat jo vanha keksintö. Aidot laatat valmistetaan värjätystä betonista muottiin valamalla. Betonilaattojen yleisin koko on 20x20cm,  paksuus 1,6 cm ja ne valmistetaan aina tilauksesta, joten niiden toimitusaika on suhteellisen pitkä. Pitkä toimitusaika johtuu  hitaasta käsityöstä mutta myös betonin kuivumiseen tarvittavasta ajasta sekä kohtuullisen pitkästä kuljetuksesta. Aidot betonilaatat tulee suojakäsitellä aina ennen lattian käyttöönottoa.

Alla Laattapisteen uutuuksia. Laatat ovat kivimäisen kovia porcellanatoja, eivät sementtilaattoja, hinta noin 118€/m2










Kaakelikeskus myy uutuutena ihan oikeita sementtilaattojakin, mutta pienemmän budjetin omaavallekin löytyy omat marokkolaislaatat.

Monet rautakauppaketjut, esim. Bauhaus, myyvät lisäksi omia maahantuomiaan malleja, joten tänä keväänä ei marokkolaislaatoista jää - kukaan niitä haluava- ilman.

-tuija-

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Edelleen puhetta matoista

Naapuripitäjän paikallislehteen tulevan jutun tiimoilta meillä kävi toimittaja ja kuvaaja. Käytin tietysti  tilanteen hyväkseni ja kuvasin itsekin  tv-huoneen ja kerrankin pöyhityt sohvatyynyt. En ole oikein mikään sohvatyynyjen ostelija tai niillä sisustaja, vaikka tyynyillä helppo onkin tilan ilmettä päivittää. Samoilla
itsepainetuilla, vihreillä ristityynyillä ja Johanna Gullichsen mustavalkoisilla mennään, kuin ennenkin. En myöskään lämmennyt tänäkään keväänä paljon esillä olleille pastellisävyille. Puhtaat Bauhaus-värit vaan ovat ominta itseäni. Eiliseen mattoteemaan liittyen, tätäkin huonetta katsoessa katse kiinnittyy tuohon jo aikansa eläneeseen nukkamattoon. Matossa ei  ole kulumaa tai sinänsä muutakaan varsinaista vikaa, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja tännekin kaipaisin jo sileämpää ja keväisempää mattoa. Nuo pitkänukkaiset matot alkavat olla tunkkaisen oloisia, joten ehkäpä olisi aika pesettää matto ja säilöä se uutta tulemista odottamaan. Woodnotesin  New York  tai  Rautatie-matto olisi mieluinen vaihtoehto. Vm-Carpetin valkoinen Tunturi- mattokin olisi kaunis.










-tuija-

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Matto-ongelmaa

Työkiireet verottavat kotona tehtyjä kohennuksia, joten mitään uutta kivaa kuvattavaakaan ei ole. En tiedä miten paljon jaksatte katsella näitä samoja nurkkia katsella, mutta koitin nyt ottaa kuvat edes harvemmin nähdystä kulmasta. Tuohon valkoisen maton paikalle kaipailisin uutta mattoa. Valkoinen, vanha  puuvillainen käytävämatto ei todellakaan palvele keittiössä hyvin ja matto on liian kapeakin.  Olen katsellut muovimattoja  Pappelinalta sekä muilta muovimattovalmistajilta, mutta mikä ihme noita ruotsalaisia oikein vaivaa, kun se useimpaan paikkaan liian kapea 80 senttinenkin  käytävämattoleveys on ruotsalaismatoissa kutistunut vielä kymmenen senttiä. Mikä tila pääsee oikeuksiinsa 70cm leveällä matolla, kysyn minä?? Tuohon tilaan kaipailisin metrin leveää ja kolme metriä pitkää mattoa. Se muovimatto olisi nyt palvellut tuossa niin hyvin!




Mukavaa alkanutta viikkoa!

-tuija-

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tauluseinä

Taidekollaasinseinän paras ominaisuus on, ettei se valmistu milloinkaan, vaan elää mukana vuodesta toiseen. Alkuun mustavalkoinen ja tarkkaan aseteltu tauluseinä, on saanut pikkuhiljaa väriä sekä monimuotoisuutta mukaansa. Mitä elävämmäksi ja sattuman varaisemmaksi asettelu  muuttuu, sitä enemmän se minua viehättää. Susanna Pihlajan värikkäät taidekortit ovat viimeisin lisäys seinälle ja korttien punaiset pilkahdukset tuntuivat vaativan paria, joten siirsin tv-huoneen puolelle yhden punaisista Jacobsenin muurahais-tuoleista. Sekavaa sanoo joku, elämänmakuista sanon minä!





-tuija-


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kirjakasat

Kirjoja kasassa siellä täällä, pinoja pöydillä, laatikoissa vintillä vai säilytyksessä muualla. Jos tähän mennessä, kirjasi ovat olleet vailla kivaa säilytyspaikkaa, löytyisikö vastaus Opinion Ciattin Original Ptolomeosta? Ainakin se haastaa viime vuosikymmenien tunkkaiset kirjahyllyt/tv-viritelmät 6-0. Pidän noista boheemisti vinoon asettuvista kirjariveistä ja tuo alimman kuvan kirjapylväs vasta hieno onkin. Joo-o, keräävät pölyä ja ovat epäkäytännöllisiä, kalliitakin ovat, tiedetään, mutta joskus on vaan niin kiva ihailla ilman kritiikkiä!







-tuija-


kuvat

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Anine Bing

Pistää miettimään mitä noille tanskalaisille oikein syötetään, kun tyyli tuntuu olevan  hallussa kaikilla elämän osa-alueilla.  15-vuotiaasta mallin töitä  ja myös musiikin parissa uraa tehnyt  Anine Bing, perusti  vuonna 2012 pitkään haaveissa olleen oman vaatemerkin ja studion Los Angelesiin. Niin itse studio, kuin vaatteetkin saavat ihastuneita nyökytyksiä täältä. Yksinkertaiset selkeät linjat ja laadukkaat materiaalit, ripauksella asennetta, ovat täydellisiä. Mitä tässä sen enempää selittämään, katsokaa itse.















-tuija-

kuvat:Vogue Espana