keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Aamuhetki

Meillä on keittiö kupeessa pieni aamiais- ja arkiruokahuone, jonka seinät ovat kokonaan vanhaa ikkunaa. Kulmaus on kiva arkkitehtooninen ja vaikuttavakin yksityiskohta, mutta jostain syystä sen kuvaaminen ei minulta onnistu  ilman kuvien näyttävän siltä, että asumme vesitornissa.




Ulkopuolelta katsottuna nurkkaus sijoittuu tuohon kaarevaan osaan. Alunperin 30-luvulla tila on ollut parveke, mutta myöhemmin se on lasitettu umpeen. Ikkunoista päätellen, jotka ovat siis alkuperäiset, tämä on tapahtunut jo varsin varhaisessa vaiheessa talon historiaa.






Ikkunat ovat kaikki vielä kunnostusta vailla ja siten vähän ränsistyneen näköiset, mutta jollain tavalla se lisää tilan viehätystä. Ainakin niin on mielenrauhan takia uskoteltava, koska ikkunoita talossa on yli kolmekymmentä.







Aurinko paistaa suoraan tähän vasta illalla, mutta myös aamuauringon säteet tavoittavat tilan arkkitehdin taitavan ikkunasijoittelun vuoksi. Kuvattaessa tietysti oli pilvistä!

Täältä nurkkauksesta siis aamutervehdys teille lukijoilleni!

-tuija-

8 kommenttia:

  1. Hengästyttävän upea tila! Itse olen tuore blogisi seuraaja, joten en aiemmin myöskään ole hoksannut ulkokuvaa talostanne.. Jäin ihailemaan sitä pitkäksi aikaa - on se vaan mun silmääni niin kiinnostavalla tavalla kaunis!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Krista. Jos haluat pähkinänkuoressa katsastaa talon tarinan, se löytyy alla olevista linkeistä.

    http://muotoseuraafunktiota.blogspot.fi/2012/12/vuosi-2012-ja-vahan-edellisiakin.html

    http://muotoseuraafunktiota.blogspot.fi/2012/12/remonttikaaosta.html

    http://muotoseuraafunktiota.blogspot.fi/2013/01/remonttia-vol-3.html

    VastaaPoista
  3. Ah, miten kauniissa nurkkauksessa saatkaan aamuhetkestäsi nauttia. Ikkunat juuri tuollaisenaan näyttävät minun silmääni hyvinkin viehättäviltä. :) Näitä kuvia nähdessäni alkaa jopa kaduttamaan että päädyimme uudisrakennukseen vaikkakin tämä upouusi talo mukavaltakin tuntuu. Kuitenkin alkuun suunnittelemamme vanhan talon kunnostaminen siintää haaveissa vieläkin, saaden hyödyntäen sisustuksessa ajan kerroksellisuutta. Mutta mieheni kommentti "samalla hinnalla rakentaa jo uuden" ja meikäläisen olematon pinna remontin keskellä taisi olla toistaiseksi parempi valinta vaan rakentaa.. ;) Tehdään nyt sitten itse tätä historiaa tuleville sukupolville tähän taloon. :D
    -Marika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että samalla rahalla rakentaa uudenkin talon ja säästyy siltä purkamiselta. Tässä tekee kaksinkertaisesti töitä, kun ensin purkaa ja sitten rakentaa uutta. Mutta rakastan tätä vanhaa taloa, sen tunnelmaa ja narinaa, historiaa, vanhoja ovia jne. En enää vaihtaisi uuteen, kun kerran olen tämän saanut kokea. Ehkä tämä on elämän tyyli tai sitten sitä vain rakastuu johonkin taloon niinkuin ihmiseen. Tuntuu hullulta, mutta minusta tuntuu, että olen osa tämän talon historiaa ja kaiken kuuluikin mennä näin ja meidä kahden tuli kohdata. Olen yleensä ennemmin järki- kuin tunneihminen, mutta tätä en osaa selittää. Tämän rakennuksen ja minun suhde oli jo tähdissä kirjoitettu. Hoidon paikka taitaa olla :)

      Noinhan se juuri menee, te teette nyt sitä historiaa teidän taloonne :) Nauti uudesta kodista ja kiitos mukavasta kommentista!

      Poista
  4. Tuo teidän talo on vain jotain todella sanoinkuvaamatonta <3

    VastaaPoista
  5. Irina, kiitos kaunis, niin se on minustakin!

    VastaaPoista
  6. Kaunis tila! Eikä lainkaan vesitornimainen. :)

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!